MINÄ

40 ensimmäistä vuottani

Kasvoin 70 - 80-luvulla Pohjois-Pohjanmaalla, kepulaisessa viljelijäperheessä. Vanhempani asuvat edelleen kotitilallamme, ja lapsuuden tärkeät paikkani ovat nyt omien lasteni merkkaamia.

Ylioppilaskirjoituksia seuraavana päivänä lähdin pois, ensin reissaten ja sittemmin pääkaupunkiseudulle asettuen. 

Kuudentoista Etelä-Suomi vuoden jälkeen, kesällä 2009 muutin Kuopioon. Savolaisten keskuuteen asettuminen on ollut vaikeaa, verrattuna moneen muuhun tilanteeseen ;), mutta kaikkeen sitä ihminen tottuu!   

Minä 

Olen ristiriitainen tyyppi 

Olen sovinnainen, jopa konservatiivinen hyvien tapojen ja muodollisuuksien kunnioittaja. Toisaalta, olen myös epäsovinnainen rumien puhuja ja unohtelija. Enää en kuitenkaan liftaa kesät-talvet, pukeudu pelkästään second handiin tai käyttäydy kummallisesti. Ikä hioo särmät pois, mutta raidoistaan tiikeri ei pääse. 

Olen hyvin salliva ja ankara. Koen olevani suvaitsevainen, niin kuin tässä maailman hetkessä tuo termi ymmärretään: suhtaudun uuteen ja erilaiseen varovaisen uteliaasti ja yleensä hyväksyen kaiken, mikä ei vaaranna minua tai muita. Kuitenkin, työ- ja perhe-elämässä törmään usein ankaruuteeni: lupauksia ei saa rikkoa, sopimuksia ei saa pyörtää ja sovitusta pidetään kiinni. 

Perusasioiden noudattamisessa vaadin ehdottomuutta ja nousen helposti takajaloilleni. Vaadin myös itseltäni omien arvojeni mukaisia tekoja. Keväällä 2011 olen pohtinut arvojani kirjoittaen. Tuolloin työskentelin Itä-Suomen yliopistolla suunnittelijana, ja työni oli auttaa työllistymispalvelutoimijoita kehittämään työtään. Tuossa työssä koin pientä arvoristiriitaa, jota olen käsitellyt kirjoituksessa. Ehdottomuus juontaa pohjoispohjalaisista juuristani 

-- pohjalainen ei tingi!  

Olen hidas ja nopea. Näiden sivujen tekeminen on ollut suunnitelmissa kolmisen vuotta. Mutta nyt kun pääsin vauhtiin, oletan, että huomiseen mennessä on valmista. Vaatehuoneen siivoaminen voi olla mielessä kaksi vuotta ennen toteutumista. Toisaalta vuosina 2008 - 2009 ostin kaksi ja myin kaksi asuntoani ja muutin kolme kertaa. Siinäpä ei tarvinnut sotkuisia vaatehuoneita kauaa katsella. Puhun hitaasti ja katkonaisesti, jumiudun sanoihin ja asioihin, vaivaannutan vähemmän tutun keskustelukumppanin, kun en tahdo päästä asiaan. Taulunmaalaamisen aloittamista saatan tehdä vuoden parikin. Toisaalta, hidas sisäinen prosessi saattelee asiat aikanaan valmiiksi ja ryöpsäyttää valmista materiaalia pikaisesti. Joskus se on puhettakin. 

Perusfilosofiani on, että hyvä synnyttää hyvää. Pyrin toimimaan tämän ohjeen mukaisesti kaikissa kohtaamisissa ja tilanteissa. En mielelläni arvaile ihmisten motiiveja tai tee nopeita tulkintoja heidän käytöksensä perusteella. Vaikka filosofiani on yksinkertainen, ihmisten historiat eivät ole! Jakaminen kannattaa,  juoruilu ei! 

En kuitenkaan ole kovin vahva tämän filosofiani toteuttajana. Onneksi elämä opettaa, eikä haittaa, vaikka ei kovin hyvä ihminen olekaan!