Työt
Vapaamuotoisempi ansioluettelo
Työelämässä olen ollut vajaa 20 vuotta. Työurani sisältää hoitamista, opettamista, ohjaamista ja koulutuksen koordinointia. Asiakkaani (oppilaani) ovat useimmiten olleet niitä, jotka tarvitsevat normiprosesseja enemmän omannäköisiään viritelmiä ja tukea.
Olen tavoitteellinen työntekijä. Tavoitteellisuus ei ole pelkästään yksittäisen asiakkaan tukemista kohti tavoitetta ja sen toteuttamista. Tavoitteellisuus on myös oman ammatillisuuteni kehittämistä. Asiakastyötä voi tehdä aina hiukan paremmin: tavoitetta tarkentamalla, menetelmiä muuttamalla, verkostoa vahvistamalla jne. Esimieheltä ja työyhteisöltä toivon vilpitöntä tukea, avoimuutta ja perusasioihin keskittymistä. Tämä näkyy mielestäni niin, että työntekijöiden annetaan kokeilla ja leikkiä, asioista ja etenkin rahasta puhutaan, lillukanvarsiin ei takerruta ja perustehtävää kirkastetaan tasaisin väliajoin.
Työntekijänä olen parhaimmillani, kun saan ohjata omaa tukea tarvitsevaa ryhmää vapain menetelmin, selkeissä raameissa, yhdessä työparin tai -ryhmän kanssa. Ryhmä voi koostua lapsista, nuorista tai aikuisista. Kaikista näistä ryhmistä minulla on ohjauskokemusta.
Heti lukion jälkeen halusin lähteä lukemaan erityisopettajaksi. Toisaalta, halusin paljon muutakin, mutta en oikein tiennyt mitä. Elämä vei mukavasti mennessään, kuitenkin niin, että valmistuin laaja-alaiseksi erityisopettajaksi vuonna 2012, eli 20 vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Syksystä 2012 alkaen olen työskennellyt JOPO-opettajana yläkoulussa. JOPO tarkoittaa joustavaa perusopetusta, ja se on tarkoitettu nuorille, joilla peruskoulun suorittaminen on vaarassa. Tarkemmin JOPO:sta ja työstäni voi lukea luokkani kotisivuilta. Luokkani kuulumisia voi seurata facebook-päivitysten kautta.
Taaksepäin katsoen ja tiivistetysti voi sanoa, että
- 20-30 -vuotiaana työskentelin lastentarhan- ja erityislastentarhanopettajana Helsingin kaupungin päiväkodeissa. Koulutuksenani oli sosiaalikasvattaja. Työn ohessa jatkoin opintoja Helsingin yliopistossa.
- 30-vuotiaana aloitin kouluttajana aikuisten erityisopetuksen puolella Helsingin Diakoniaopistossa. Opiskelijaryhmäni olivat päihde- ja mielenterveyskuntoutujia valmentavissa ja kuntouttavissa koulutuksissa, mutta myös lähihoitajaopiskelijoita ammatillisen koulutuksen puolella. Koin Diakoniopiston valmentavan koulutuksen erittäin sopivana työympäristönä itselleni. Arvomaailma näkyi toimintatavoissa ja ilmapiirissä. Valtiotieteenopinnot olin tuossa vaiheessa saanut päätökseen, joten olin VTM, yhteiskunnallisten aineiden opettaja (aikuiskoulutuksen pätevyys).
- 36-vuotiaana muutin Kuopioon ja jouduin sanoutumaan irti Helsingin Diakoniaopistolta. Se oli kova paikka. Savossa työurani jatkui niin, että alkuun piipahdin pienessä yksityisessä koulutusfirmassa kouluttajana kunnes sain parin vuoden pestin suunnittelijana työllistymispalveluiden kehittämisen hankkeesta. Hanketta toteutti Itä-Suomen yliopisto. Suunnittelin ja toteutin koulutuksia työllistymispalvelutoimijoille, eli niille, jotka ohjaavat työttömiä työelämään. Hankkeeseen kuului myös muuta kehittämistyötä kuten työhalupakki-sivuston kokoaminen, josta vastasin. Hankkeen kotisivutkin näyttäisivät vielä olevan olemassa. Työn ohessa opiskelin erityisopettajaksi ja valmistuin syksyllä 2012. Erityisopettajaopinnoissani tein opinnäytteen oppimisvaikeuksien kompensoimisesta työelämässä. Tutkielmassa on käsikirjamainen osio kompensointimenetelmistä ja niiden treenaamisesta.
- 39-vuotiaana, syksyllä 2012, aloitin nykyisessä työssäni JOPO-opettajana Kuopion kupeessa Suonenjoella. JOPO-luokanopettajana saan tukeutua perusopetuksen selkeisiin raameihin. Toisaalta joustava perusopetus on luovaa vapaata maaperää, jossa lukuvuoden ja yksittäisen oppitunnin voi menetelmällisesti rakentaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Se on huikeaa, mutta samalla vaativaa. Vastuu oppimistuloksista painaa. Kaikkia hulluja päähänpistoja ei kannata kokeilla.
- Kaikki edellä mainittu työ- ja opiskeluhistoriani pienine lisäyksineen on kirjattu myös ansioluettelon muotoon.