Vinkkaa minulle hyvä kirja!

Vastavuoroisesti minä kerään tänne ajatuksiani hyvistä tai muuten lukemisen arvoisista kirjoista. Kunhan maltan, kerään tänne myös oman Top 10 parhaista teoksista ikinä, mutta nyt tässä vaiheessa sivu toimii lukupäiväkirjana.

 

6/2015

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksessa

Rikos- ja rakkausromaani, joka olisi ollut kelpo luettavaa pari sataa sivua lyhyempänäkin. Dekkariosuutta oli turhaan pitkitetty viime vaiheen juonenkäänteillä. Minua aina häiritsee tarinat, joissa palataan vuosikymmeniä taaksepäin ja oletetaan, että ihmiset muistavat kirkkaasti ja totuudenmukasiesti vanhat tapahtumat ja ajatuksensa. Tähän tarina kuitenkin perustuu. Päähenkilöt on hyvin mielenkiintoisia ja kannattelevat tarinaa, joka oikeastaan menee näin: kirja kertoo kirjailijasta, joka yrittää tehdä bestselleriä kirjoittamalla kirjailijasta, joka on kirjoittanut arveluttavan bestsellerin. Kirjaa kirjoittaessa kirjailija kuitenkin joutuu selvittämään kirjansa päähenkilön mahdollisesti tekemää murhaa, jonka uhrina on ollut bestseller-rakkausromaanin alaikäinen rakkaudenkohde. 

Tämä oli ensimmäinen täyspitkä romaani, jonka luin (vapaaehtoisesti) englannin kielellä. 

 

2/2015

Donna Tartt: Tikli

Tämä kirja vaikuttanee ihmisiin eri tavoin. Minulle se jätti ahdistuneen ja epämiellyttävän mielentilan. Minulle kirja on kertomus elämän tarkoituksettomuudesta ja siitä, minkälaisten asioiden varaan itsekukin elämänsä perustaa. Väliä ei ole sillä, onko tuo tukipilari oikeasti olemassa (tallelokerossa) vai ei, kunhan sen uskoo olevan olemassa. Jossain tärkeässä täytyy pysyä kiinni, täytyy roikkua mukana ja uskotella itselleen, että juuri minun tarinaani sisältyy ainutkertaisuutta ja yksilöllistä arvokkuutta. Tuon tukipilarin tulee olla henkilökohtainen salaisuus, oma erityisyys, jota täytyy vaalia, koska jakamalla sen voi menettää. Ei auta kuin piehtaroida siinä ja kärsiä yksin. Toisaalta tuo kokemus on universaali ja jaettavissa muiden kanssa. Kirjan viimeiset sivut luin eilen kirjastossa juuri ennen kirjan palauttamista. Kirjastossa, samassa pöydässä istui mummo, joka tarkkaili minua ja lapsiani herkeämättä. En tiedä, oliko mummollakin osuutensa asiaan, mutta suru, joka tarinasta jäi päälle, on ahdistavaa sorttia. Silti suosittelen kirjaa kaikille aikuisille. Se on taivaallisen loistava, melankolisen kaunis, hidas ja viisas, orvon ajelehtijan kamala matka hetkeen, jossa hän kaiken kokemansa jälkeen toteaa, että elämä on lahja, joka täytyy elää arvokkaasti. Harmittaa, kun en kuvannut viimeistä aukeaa, jossa kertojaminä elämännälkänsä näiksi sanoiksi pukee. En silti kehota oikaisemaan lopputeksteihin, sillä ne aukevat vain, jos tuntee kertojan ja hänen itsetuhoisen tarinansa. Kirja pursuaa upeita maalausten, antiikin, tunnelmien ja muun kauneuden kuvauksia. Tämä on sitä hurmaavaa amerikkalaista kaunokirjallisuutta, jossa kuvataan kamalia asioita, mutta ei käydä kertaakaan vessassa tai harrasteta seksiä. Silti sanojen harsoista voi aistia vatsataudit ja pikapanot.         

 

 

1/2015

J.K.Rowling: Paikka vapaana

Selailin kirjaa viime keväänä Tampereen reissulla. Tuolloin suhtauduin epäluuloisesti Harry Potter -kirjailijan aikuisten romaaniin. Sain kuitenkin uuden tilaisuuden vuodenvaihteessa, kun sain kirjan tuliaisiksi. Kirja on oikein kiva. Perusjuoni on hyvä: keski-ikäisen kyläaktiivin yllättävän kuoleman vaikutus kyläpolitiikkaan ja valtasuhteisiin. Kylän asukkaat on vähän karikatyyrisiä: on pullean hersyvä herkkukauppias ja tällä hössöttävä tärkeilijävaimo, molemmat konservatiivejä; on heroinisti yksinhuoltaja ja tällä räväkkäsanainen selviytyjätytär; on liberaali sosiaalityöntekijä, joka haluaa pelastaa kaikki, mutta itse rakastuu aina väärään mieheen; on sivustakatsoja finninaamapoika ja tällä pakistanilaistaustaisen lääkäriperheen kaunotar ihastuksenkohteenaan; on hyvän perheen poika, joka tekee kauheuksia vain kokeakseen, että on riippumaton yksilö jne jne. Tarinaa rakentaa eniten kylän teini-ikäiset. Kirjan pohjalta voisi filmata iltapäivisin näytettävän hyväntuulisen TV-sarjan, vaikkakaan tarina ei ole hyväntuulinen.Tarina on vakava, juonenkäänteet oivaltavia ja peruskuvio toimii. Kirjaa ei voisi jättää kesken. Kannattaa lukea. 

 

12/2014

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Joululahjakirja pelastaa joululoman. Näin kävi myös tänä jouluna. Romaani on jännityskirja, jossa tarinaa viedään usean kertojan kokemana eteenpäin. Kaikki tarinan henkilöt ovat tarkoitusperiltään hyviä, ja kaikille toivoo pelkkää parasta, vaikka se ei olekaan mahdollista, koska eri henkilöiden tavoittelemat asiat ovat vastakkaisia keskenään. Teos on monin tavoin täyteläinen. Rinnakkain kulkee monta kertojaääntä, muutama aikakausi ja näkökulma, pari kulttuuria, laajasti eri tieteellisiä näkökulmia faktoineen ja muutamat vankkumattomat maailmankatsomukset selityksineen. Uskon, että lukijalta jää paljon huomaamatta. Ainakin itseltäni uskon jääneen huomaamatta henkilöhahmojen kehitykseen liittyviä syy-seuraussuhteita ja kaikenlaista nippelitietoa. Tarinan punominen on vaatinut monialaisen taustatyön lisäksi kehitys- ja sosiaalipyskologista ymmärräystä. Kirjasta jää jopa hiukan oppikirjamainen kokonaiskuva. Ei kuitenkaan niin, että oppineisuus ja taustatyö olisi yritetty puristaa tarinaksi, vaan paremminkin niin, että meidän aikaamme kuvaavaan tarinaan on kieputettu kaikenlaista selitystä avartamaan näkemystämme omasta ajastamme sekä yksilö- että globaalilla tasolla. Eniten kirjassa hauskuuttaa kulttuurien kohtaaminen, ja eniten hirvittää älytekniikan tulevaisuus. Kirja sivistää, ja kieli on kiinnostavaa: lauseita lukee mielellään toisenkin kerran. Tosi hyvä tarina.    

 

7/2014

Anne B.Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi

Tartuin kirjaan, koska riemastuin kirjailijan Berliininpoppelit-trilogiasta vuosi pari sitten. Berliininpoppeli on lämmin ja humoristinen sukutarina, jota tarkastellaan sikatilaisännän, seurapiirihomppelin ja nuoren eläinlääkärisinkun näkökulmista. Noista kirjoista jäi sympaattinen kiva mieli, joiden turvin jaksoi monta ankeaa arkipäivää. Aion tehdä sinut onnelliseksi ei pelasta yhtään päivää. Kirja kertoo 60-luvun norjalaisen lähiön kerrostalorapusta, jossa kotirouvat kyylää toisiaan ja yrittää saada ajan kulumaan. Jokaista rapun perhettä kuvataan sekä sisältäpäin perheen omin silmin että ulkoapäin, naapureiden silmin. Sinällään erinomaisesti rakennettu kirja, muutamien perheiden kuvaukset eläviä ja kaikin tavoin OK. Paras kohtaus on lopussa, kun kuvioihin tulee kolmas tarkastelija, nuori ovisilmämyyjä, joka tutustuu ovelta ovelle myyjänä kaikkiin asuntoihin. Ovisilmämyyjän havainnot kokoaa kirjan. En kuitenkaan suosittele. 

   

 

1/2014

Ian McEwan: Betonipuutarha

Psykologisesti tarkkaa ja hienovaraista. Tekee mieli lukea huolellisesti. Kirja on samaan aikaan sekä lämmin ja koskettava että piinaavan ällöttävä. Vau ja yök. Kirja kertoo lapsikatraasta, joka kohtalon oikusta elää keskenään ilman vanhempia ja saa pidettyä asian salassa naapureilta ja sosiaalihuollolta. Sisarusparvi pärjää erinomaisesti omalla luovalla tavallaan. Ongelmia syntyy vain siitä, miten salata äidin mätänevästä ruumiista leviävä löyhkä ja sisarusten keskinäinen seksi. Että tämä tarina ei ole ihan kevyimmästä päästä. Tämä on ensimmäinen teos, jonka McEwanilta luin; täytyy heti hakea seuraava. 

 

3/2014

Ian McEwan: Sovitus

Tämä on oikea romaani. Huippu. Monta kertojaa ja aikakautta. toimii hyvin. dekkarimainen jännitys säilyy läpi kirjan. Kuvaa lämpimän viipyilevästi aikaa, jolloin hiottavana kesäpäivänä niittykukkakimppua poimittiin päivän ajan. ah!

 

5/2014

Heikki Turunen: Simpauttaja

Tämä teos on aikoinaan jäänyt lukematta. Asia nyt korjattu.

Miljöön ja henkilökuvaus melkein kuin Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa. Välillä liian vaikeita murrekuvauksia. Itämurre kuitenkin kivaa luettavaa. Huipputeos kokonaisuudessaan. Sellaista maalaissuomea, jonka hyvin tunnistan ja haluan tuon tunnelmoinnin säilyttääkin. Huipputyyppejä! Hauska, saa nauraa ääneen.

 

4/2014

Miika Nousiainen: Maaninkavaara

Hillitön. Nauroin paljon. Lakonista tykitystä. hauska tarina surusta, sen peittämisestä ja siitä kun suhteellisuudentaju menee ja homma lähtee kunnolla lapasesta. ja triviaalitieto (urheilufaktat) oli varmaan kohdallaan, vaikka en niistä mitään ymmärtänytkään.

 

2/2014

Pirkko Saisio: Betoniyö

Kirjan pohjalta tehty Honkasalon elokuva palkittiin viime vuoden parhaana elokuvana. Siksi tartuin kirjaan. Löytyi hyllystä Minna Canthin musiikkilukion leimoilla varustettuna: jäänyt Kallelta palauttamatta äidinkielen opettajalle. Liekö myöhäistä? 

Kuten elokuvassa, myös kirjassa on hyvin mustavalkoinen maailma. Unenomaista kuvausta. Onnettomen perheen onneton poika kokijana. Synkkä maailma koruttoman upeasti kuvattuna. yksinkertaista. Pelkistettyä hyvää suomea, mahtava tarina, mutta henkilöitä ei voi olla säälimättä. Tavallaan karmea tarina kauniisti kuvattuna, Hieno teos!   

 

joulu 2013

Kjell Westö: Kangastus 38

Nimi on osuva ja hieno. Ajankuvaus kiinnostava: Helsingin sivistöneistön nuorten miesten porukka erilaisine arvomaailmoineen pohtii Natsi-Saksan nousua II ms:n alla. Taustalla ja silti ytimessä punaisten vankileirillä raiskatun sihteerin harkittu kosto. Kirja oli monin tavoin suppeampi, rajatumpi kuin aiemmat Westön huiput. Mutta tässä kirjassa aiempiin verrattuna erilainen tunnelma: odottava, vaivihkaa kehittyvä, pinnalta tyyni, mutta syvemmällä selvästi kuohuu. Tavallaan yllättäväkin tarina. Kelpo teos, mutta ei mitään verrattuna "Missä kuljimme kerran" tai "Leijat Helsingin yllä" upeisiin tarinoihin.  

 

12/2013

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Monisukupolviset kuvaukset kuten aiemmissakin teoksissa. Lapsen ääni, vanhuksen ääni, sairaan ääni, yksinäisen ääni; Kaikki uskottavia ja koskettavia ääniä. Vaatii hiukan paneutumista. Kirja, joka sai minut itkemään vanhempieni vanhenemista, häpeämään omaa päämäärättömyyttä ni ja "väärän jumalan palvontaa". Parhaita kirjoja ikinä. Kilpailee minun listallani kakkos- ja kolmossijoista yhdessä saman kirjailijan Tuhat loistavaa aurinkoa -teoksen kanssa. Ykkösenä pidän Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -sarjaa. Mutta täytyy sanoa, että Khaled Hosseini on itse viisaus: kirjoittaa monen eri kansallisuuden, kulttuurin ja sukupolven näkökulmasta selventäen ihmisenä olemista: oikeudenmukaisuus, vapaus, pyyteetön huolehtiminen läheisistä, mutta myös omista mielenkiinnon kohteista. 

 

6/2013

Pirjo Hassinen: Popula  

Yksinäisyys. Tykkäsin kirjasta, sen latteudesta huolimatta. Aiheena rasismi tämän päivän Suomessa. Ei paljoa sanottavaa. Toivottavasti tästä ei tehdä elokuvaa. Tissuttelevaan keski-ikäiseen rouvaan on ihanan helppo samaistua ;)

 

5/2013

Katja Kettu: Kätilö

Lähes uskomatonta yksityiskohtien kuvausta, tiheää tunnelmointia. erinomaiset henkilökuvaukset. Järkyttävän ihana kamala tarina. Upeaa suomen kieltä, ihan uudenlaista, en ole koskaan törmännyt. Loistava teos, raskas kylläkin, ainakin alkuun. Tällaista ei toista löydy. Täyttä historiaa. Nyt tiedän, missä Kalastajasaarento on!

 

5/2013

Albert Camus: Sivullinen

Tämäkin jäänyt aikoinaan lukematta. Yksinkertainen pieni ihminen ja kurja kohtalo. pysähtynyt tunnelma. tapahtumaköyhyyden hienous, mutta en silti oikein tajunnut. En saanut kiksejä tästä klassikosta. korkeintaan se alleviivaa  pienen ihmisen tärkeää merkitystä ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä kummallisia nyansseja tai jotain. ajautuja, ajopuu, jotain. Olisin ihan hyvin voinut jättää kesken, mutta tulipahan luettua.

 

kevät 2013

Lisa Marklund: Punainen susi

                          Nobelin testamentti

                          Panttivanki  

Kieli (välillä) kökköä, samaan tapaan kuin Leena Lehtolaisella, teennäistä, päälleliimattua, mutta Annika Bengtson on niin loistava hahmo ja muutkin tyypit niin tunnistettaviksi tuotu, että tarinat on pakko lukea loppuun ja usein yhdeltä istumalta. Myös yhteiskuntakriittisyys ja uskomaton taustatyö on ihailtavaa, samalla tavalla kuin toisella ruotsalaisella dekkarihuipulla, Henning Mankelilla. 

 

3/2013

Riikka Pulkkinen: Vieras

Kirjassa kuvataan päähenkilön valon kevät. Minulla se oli kesä-syksy 1986, joten sain jotain kosketuspintaa teokseen. Ehdottomuus ja kuri mielipuolisuuteen asti on kiinnostavia teemoja, että siinä mielessä tarina oli hyvä. En kuitenkaan tykännyt kirjan rytmistä, jota yritettiin tyrkyttää monessa yhteydessä: metron rytmi, puheen rytmi, tanssin rytmi, runon rytmi jne. Pulkkinen on kirjoittanut parempiakin kirjoja. Tykkäsin enemmän kirjoista Totta ja Raja. Voi olla, että muuta tuotantoo hänellä ei vielä olekaan???

 

2/2012

Petri Tamminen: Enon opetukset

                            Oikea asenne

                            Muita hyviä ominaisuuksia

Tamminen on omassa lajissaan hyvä: lakonisen vähäeleinen häpeän sietämisen kuvaaja. Itse olin aivan riemastunut, että nythän mä huippukertojan löysin. Teoksia jaksaa lukea 2-3 innostuneen ilahtuneena. Sitten tuo tunnistettava ominaistyyli ja aihe alkaa kyllästyttää.